Opinnot ripeästi vai rennosti?
Usein ajatellaan, ettei vauhdilla tutkintonsa suorittavilla ole mitään sosiaalista elämää. Toisaalta hitaasti opiskelevia pidetään joskus laiskanpulskeina hengaajina, jotka valtio haluaisi mahdollisimman nopeasti töihin tuottamaan verotuloja. Kaarlo Väisänen opiskeli diplomi-insinööriksi 2,5 vuodessa. Jussi Salmio käytti saman tutkinnon suorittamiseen 8,5 vuotta.
Väite 1: Yhteiskunnan näkökulmasta on parempi opiskella nopeasti.
Kaarlo: Onhan se valtiontalouden kannalta hyvä, jos opiskellaan nopeasti ja aletaan tuottaa verotuloja. En kuitenkaan pidä nopeaa valmistumista itseisarvoisen hyvänä asiana yksilön enkä yhteiskunnankaan kannalta.
Jussi: Jos olisin opiskellut 4,5 vuotta putkeen, valmistunut ja mennyt töihin, olisin ollut todella paljon vähemmän kypsä kommunikoimaan ihmisten kanssa ja viemään asioita eteenpäin. Olisin varmaan tekemässä jotain puhtaasti teknistä. Uskon, että tuotan enemmän nykyisessä työtehtävässäni.
Väite 2: Ihmisen henkiselle kasvulle tekee hyvää opiskella hitaasti.
Kaarlo: Parissa vuodessa ei ehdi päästä sisään opiskelijayhteisöön, joka on monille merkittävä rikkaus myöhemmässä elämässä. Itse ehdin olla toiminnassa mukana jo opiskeluaikana, mutta myös sen jälkeen jatko-opiskellessa.
Jussi: Seurasin monia ylioppilaskuntatoiminnassa mukana olleita, jotka aikuistuivat, oppivat ymmärtämään kokonaisuuksia ja saivat suhteellisuudentajua opintojensa aikana. Sellainen henkinen kasvu jää pois liian nopealla etenemisellä.
Väite 3: Riippuu ihmisestä, millä vauhdilla opinnot voi ja kannattaa suorittaa.
Kaarlo: On täysin henkilöstä kiinni, onko nopea vai hidas tahti parempi. Nopea opiskelu sopi minulle, koska kyllästyin alaan, jota olin opiskelemassa ja helpoin tapa päästä siitä eroon oli valmistuminen. Ja tämä tarina on tosi!
Jussi: Voi olla, että minulle olisi ollut mahdotontakin valmistua nopeasti. Olen kuluttanut kirjaston penkkiä ahkerasti ja työtä tekemällä valmistunut hyvin arvosanoin. Opiskelijaelämä ja muut aktiviteetit ovat olleet tärkeää irrottautumista arjesta.
Kaarlo: Opintojen pituus voi osittain riippua myös alasta, esimerkiksi lääkäriopinnot ovat tiettyyn aikatauluun sidottuja ja ne kestävät yleensä suunnilleen saman ajan.
Väite 4: Opiskelijatoiminta opintojen ohella on tarpeellista.
Jussi: Opiskelijatoiminnalla on ihan älyttömän iso painoarvo siinä, mitä osaa töihin mennessään. Siinä oppii niitä asioita, joita ei luennoilla istumalla opi: projektien johtamista ja ryhmätyötä.
Kaarlo: Olen oppinut huomattavasti enemmän diplomi-insinöörin tarvitsemia taitoja erilaisissa opiskelijayhteisöissä kuin opinnoissani. Proffat saattavat joskus suhtautua ylioppilaskunta-aktiiveihin niin, että ettehän te näistä opinnoista niin piittaa. Siinä yhteydessä on mukavaa tuumia, että minä olen todennäköisesti valmistunut diplomi-insinööriksi nopeammin kuin yksikään näistä arvon herroista professoreista.
Väite 5: Kannattaa tehdä töitä opintojen ohella.
Jussi: On älyttömän hyvä, jos voi valita opintoja sen mukaan, mitä tekee samaan aikaan töissä. Ne tukevat toisiaan. Työuran alussa on myös helpompi kokeilla erilaisia töitä. Sitten tietää paremmin, mitä myöhemmin haluaa tehdä.
Kaarlo: Nopea valmistuminen antaa toisaalta loistavan mahdollisuuden päästä jo nuorella iällä kokemaan työelämää valmistuneen näkökulmasta. Osa-aikaisen opiskelijatyöntekijän leima otsassa ei välttämättä pääse läheskään samaan.
Väite 6: Työnhaun kannalta on hyvä, jos valmistuu ripeästi.
Jussi: Olen kuullut, että johonkin paikkaan on tullut satoja hakemuksia, ja ensin on heitetty pois niiden hakemukset, jotka eivät ole valmistuneita.
Kaarlo: Työnantajalla voi herätä kysymyksiä pitkittyneistä opinnoista, vaikka sillä ei olisi rekrytoinnin kannalta merkitystä.
Jussi: Toisaalta myös liian nopea valmistuminen voi herättää kysymyksiä.
Väite 7: Nopeasti opiskellen ei ehdi selvittää, sopiko ala todella itselle.
Kaarlo: Lukiossa olin kiinnostunut fysiikasta ja matematiikasta, ja niiden opiskelu TKK:lla tuntui jollain näppituntumaperusteella parhaalta. Kiinnostus alaan hiipui, mutta en vaihtanut, koska kaksi kolmasosaa tutkinnosta oli jo kasassa ja tuntui mielekkäämmältä hoitaa aloitettu tutkinto valmiiksi ennen mahdollista alanvaihtoa.
Jussi: Opintoni olivat alussa kovin teoreettisia, ja minulla oli toisena vuonna jo hakupaperit pelastusopistoon valmiina. En koskaan lähettänyt niitä, ja jollain tavalla asiat TKK:lla loksahtivat paikoilleen. Opinnot muuttuivat myös käytännönläheisemmiksi. Sen jälkeen ala on tuntunut oikealta, vaikka aina ei ole ollut helppoa tai hauskaa.
Väite 8: Nopeasti opiskellessa tulee enemmän suoritettua, hitaasti opiskellessa sisäistettyä asioita.
Kaarlo: Suunnittelin opintoni siltä kantilta, miten tutkinnon saisi tehokkaasti pakettiin, koska kiinnostus alaan oli vähenemään päin. Ja kun opintoviikkoja tuli kohtuullisen tasaista tahtia, en keksinyt syytä olla suorittamatta niitä pois. Kaavanpyöritys oli minulle helppoa ja hauskaa, toisin kuin pänttääminen.
Jussi: Monet kurssit ja tentit ohjasivat mielestäni enemmän ulkoa opetteluun. Yritin opetella ymmärtämään, mutta jotkut todella abstraktit asiat oli helpompi opetella ulkoa.
Väite 9: Pitkään opiskelusta voi muodostua ahdistava riippakivi.
Jussi: Valmistuminen on tärkeää ihan oman itsen takia. Kun on valmistunut, on yksi vaihe elämästä paketissa. Voi keskittyä siihen, mitä tulevaisuus tuo.
Kaarlo: Kaikki eivät ole valmiita esimerkiksi menemään vakituisiin töihin ennen valmistumista. Jälkeenpäin ajateltuna on kiva, että olen saanut opinnot ripeästi pakettiin. Ihmisillä on usein tarve selitellä pitkään kestäneitä opintoja.
On täysin henkilöstä kiinni, onko nopea vai hidas tahti parempi. Nopea opiskelu sopi minulle, koska kyllästyin alaan, jota olin opiskelemassa ja helpoin tapa päästä siitä eroon oli valmistuminen. Ja tämä tarina on tosi!
Teksti: Terhi Upola
