Kolme huonetta & maailmanparannuskeittiö
Helsingin Töölössä sijaitsevan neliön eteisessä roikkuvat kenkien liukuesteet, puulattia narahtelee ja ilmassa leijailee pullan tuoksu. Mutta tätä kotia eivät asutakaan helsinkiläismummot, vaan opiskelijatyttökolmikko Inka Kyllönen, 21, Aino Lipsanen, 21 ja Eeva Kares, 23. Kaikki kolme opiskelevat Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa.
Eeva
”Pääsin ensimmäisellä yrittämällä yliopistolle varmaan siksi, että olen tällainen hikke. Kirjoitin ylioppilaaksi Turussa ja päätin hakea suoraan lukiosta yliopistoon.
Taidan elää meistä kolmesta säännöllisimmällä päivärytmillä. Käyn aikaisin nukkumaan ja herään aikaisin. Ja jos en lähde aamulla töihin, niin suuntaan jo aamulla yliopistolle, kirjastoon lukemaan tai luennolle. Ylivoimaisesti paras hetki päivässä on lounas kavereiden kanssa.
Kun yliopistokampus Helsingin keskustassa on niin epämääräinen ja luentoja ympäriinsä eri paikoissa, on lounas yleensä ainoa rauhallinen hetki kavereiden kanssa. Töiden tai koulun jälkeen vuorossa on yleensä jumppa tai kavereiden kanssa oleilu. Joskus illat menevät kirjojen parissa, varsinkin jos tulossa on tentti. Tykkään lukea kotona, mutta esimerkiksi Inka on mieluummin kirjastossa.
Minulla oli jossain vaiheessa tähtäimessä ura diplomaattina, mutta se ajatus on jäänyt. Se sijaan olen alkanut kiinnostumaan opettajakoulutuksesta, sillä teen opintojen ohella aika paljon töitä sijaisena ylä- ja ala-asteilla. Siellä pääsee konkreettisesti tekemään työtä, josta nauttii.”
Aino
”Vaikeinta opiskelussa on tasapainotella järjen ja tunteiden välillä. Koko ajan kuulee mielipiteitä siitä, mitkä kurssit tai sivuaineet tuovat varmimmin töitä, mutta toisaalta haluaa miettiä, mikä aidosti kiinnostaa. Välillä opiskelu tuntuukin turhalta kiirehtimiseltä. Määrällisesti vaaditaan paljon, mutta laadullisesti ei aina.
Opiskelu on elämäntapa. Tykkään pohdiskella asioita itsekseni ja kavereiden kanssa, ikään kuin elää niitä opiskeltavia asioita. Kurssien tahkoamista tärkeämpää on oikeasti ajatella opiskeltavia asioita, eikä vain opetella asioita tenttejä varten. Joskus tuntuukin, että vaikka en tekisi koulussa mitään, opin silti paljon.
Arkipäiväni ovat tosi erilaisia ja lähinnä sellaista improvisointia. En laske koulupäiviä, työpäiviä ja vapaapäiviä eri kategorioihin. Tärkeää ei ole tietty rytmi, vaan että lopputulema on tyydyttävä. Työkseni käyn Inkan kanssa lastenleireillä ohjaajana sekä avustamassa Stockmannin Hulluilla päivillä.
En ymmärrä mitä opiskelijaelämä-sanalla tarkoitetaan. Elämä on elämää ilman etuliitteitä, vaikka se koostuisi vain tanssimisesta, köyhäilystä ja lukemisesta.”
Inka
”Minä ja Aino olemme olleet ihan lapsesta saakka ystäviä. Kun pääsimme molemmat viime syksynä yliopistolle, ryhdyimme pohtimaan muuttoa kimppakämppään. Eevaan tutustuimme yhteisen ystävän kautta ja kävimme myös viime kesänä yhdessä Itä-Euroopassa.
Joinain päivinä olen töissä sijaisena päiväkodissa ja leikin siellä prinsessa Leiaa yhdeksästä viiteen ja illalla vietän aikaa kavereiden kanssa. Joskus taas opinnot vievät enemmän aikaa ja istun yliopiston kirjastossa. Keskivertopäiväni perustuu siihen, ettei minulla ole mitään keskivertopäivää. Tärkein piirre on sellainen yleinen aktiivisuus, tosin välillä olisi varmaan parempi keskittyä vain yhteen asiaan. Tarvitsen ehkä jonkin auktoriteetin, joka pitää huolta, että kouluhommat tulevat myös tehdyksi.
En voisi elää näin vapaasti, jos en olisi opiskelija. Opiskelu mahdollistaa mitä ihmeellisimpiä viikkorytmejä, kun yliopistolla järjestetään jatkuvasti erilaisia vierailuluentoja ja seminaareja. Voin helpommin suunnitella milloin vaikkapa liikun, näen kavereita, käyn koulussa tai töissä.
Parasta kimppa-asumisessa on iltakeskustelut keittiön pöydän ääressä. Siinä oppii, kun pääsee keskustelemaan samanhenkisten ystävien kanssa.”
