Paavo Lappalaisen, 21, mielestä on tärkeää, että lukemisen ohessa osaa myös rentoutua.
- Yritin pitää vapaana ainakin sunnuntait ja liikkua muutaman kerran viikossa.

“Pääsin opiskelemaan kauppatieteitä Helsingin yliopistoon toisella hakukerralla. Ensimmäisellä kerralla jäin puolen pisteen päähän.

Toisella kerralla pääsykokeet tuntuivat helpoilta, koska olin hyvin valmistautunut. Kirjatkin olivat osittain samoja. Kokeessa oli 40 pikkutarkkaa monivalintakysymystä, joita varten pääsykoekirjat piti opetella käytännössä ulkoa. Mielestäni tämäntyyppinen pääsykoe mittaa hyvin motivaatiota, koska onnistuakseen pitää päntätä monta kuukautta täysillä.

Aloin lukea tammikuussa, jolloin olin vielä armeijassa. Huhtikuussa aloitin lukemisen täysipäiväisesti, 8−10 tuntia päivässä. Lisäksi olin etävalmennuskurssilla. Aiemmin olin käynyt iltavalmennuskurssin. Valmennuskursseista oli suuri apu. Tuntuu, että suurin osa Helsinkiin päässeistä on käynyt jonkinlaisen kurssin. Kurssilla sai tukea ja oppi oikean vastaustekniikan. Siellä myös tehtiin muutama harjoituskoe, joissa näki oman osaamisen.

Ensimmäisellä kerralla koetilanne oli uusi ja oli pientä ylilatausta. Toisella kerralla motivaatio oli kova, koska viimeksi sisäänpääsy oli jäänyt niin pienestä kiinni. Olisin kyllä hakenut kolmannenkin kerran, koska pienestä pitäen on ollut selvää, mihin haluan.

Määrätietoinen ja pitkäjänteinen valmistautuminen auttaa sisäänpääsyssä. Pitää myös tietää, että tämä on se oma juttu. Ei kannata hakea vain siksi, että vanhemmat käskevät.”

- Viestinnän koulutuksessa on paljon eri vaihtoehtoja. Kannattaa ensin tutustua alaan mahdollisimman hyvin ja olla varma siitä mitä haluaa, Elias Maliniemi, 26, neuvoo.

“Opiskelen Metropolia-ammattikorkeakoulussa digitaalista viestintää. Pääsykokeet olivat kaksivaiheiset. Ensin piti tehdä ennakkotehtäviä, sen jälkeen olivat kaksipäiväiset pääsykokeet.

Ennakkotehtävänä oli suunnitella kännykkä kirjoitus- ja lukutaidottomalle aavikkokansalle. Lisäksi piti kirjoittaa essee siitä, miksi halusi opiskelemaan ja miksi juuri minä olisin paras valinta.

Toisen vaiheen tehtävissä testattiin matemaattista ja loogista lahjakkuutta sekä suunniteltiin uusi tuote tai palvelu alusta loppuun. Tähän liittyi myös maalaustehtäviä. Lopuksi oli haastatteluosio, jossa pääsi esittäytymään linjan johtajalle ja opettajille. Sen osana oli ryhmähaastattelu, jonka aiheena oli se, miten suunnittelija voi markkinoida tuotettaan sosiaalisessa mediassa. Aiheen sai tietää edellisenä päivänä, joten siihen pystyi hieman valmistautumaan.

Pääsykokeisiin ei tarvinnut lukea minkäänlaisia pääsykoekirjoja. Valmistauduin tutustumalla alaan ja kyselemällä neuvoja kavereilta, jotka jo työskentelevät viestinnän parissa. Lisäksi piirtelin paljon, koska pääsykokeissa on varmempi olo, jos tietää, että pystyy tekemään hyvää jälkeä.

Kokeet eivät jännittäneet mitenkään erityisesti, mutta pienet perhoset vatsassa kuuluvat asiaan. Kannattaa kuitenkin yrittää antaa itsestään varma kuva, koska se välittyy arvioijille.”

Diana Kosonen, 20, uskoo, että jos ala kiinnostaa ja sen eteen tekee töitä, varmasti pärjää.

“Opiskelen materiaalitekniikkaa TKK:lla Espoon Otaniemessä. Pääsin opiskelemaan suoraan lukiosta. Pääsykokeissa piti kaikille yhteisen matematiikan lisäksi valita kysymykset joko fysiikasta tai kemiasta. Aluksi opinnot ovat kaikille yhteiset, mutta toisena opiskeluvuotena valitaan suuntautuminen joko fysiikkaan tai kemiaan.

Kirjoitin matematiikan ja fysiikan ylioppilaskirjoituksissa, joten niihin lukeminen auttoi valintakokeitakin ajatellen. Aloitin valmistautumisen puoli vuotta ennen kokeita. Näihin aineisiin ei tarvitse lukea teoriaa, vaan valmistautuminen on laskemista. Aluksi tein vain muutaman harjoituksen viikossa pitääkseni asioita mielessä, mutta tahti tiheni loppua kohti. Olin valmennuskurssilla, jossa sai hyvän käsityksen pääsykokeiden rakenteesta. Kurssin perusteella osasi myös aika hyvin arvailla, minkälaisia tehtäviä on edessä.

Kurssin suurin etu oli, että se toi laskurutiinia. Samalla kurssin aikataulut motivoivat.

Välillä ajattelin, etten mitenkään voi omaksua näin paljon asiaa. Joskus kun olin laskenut paljon, tuli itsevarmempi olo. Ennen kokeita ajattelin, että kokeet menevät miten menevät, ainakin olen yrittänyt.

Valmistautuminen kannattaa aloittaa ajoissa, vaikka pikkuhiljaa. Ei myöskään pidä yliarvioida omia kykyjään. Vaikka olisi osannut tietyt asiat jollakin kurssilla hyvin, asiat ovat voineet unohtua. Kannattaa asettaa itselleen tietty päivärytmi eli tuntimäärä. Kun on suorittanut sen, on hyvä erottaa vapaa-aika lukemisesta. Muuten tulee stressi.”

Näin valmistaudut pääsykokeisiin:

1. Tao, kun rauta on kuumaa. Yo-lakki on vasta välietappi.

2. Aloita ajoissa, jaksota valmistautuminen.

3. Mitä edellisissä pääsykokeissa on kysytty? Selvitä.

4. Osallistu valmennuskurssille, jos katsot sen aiheelliseksi.

5. Muista nollata välillä aivot!

6. Ilmoittaudu pääsykokeisiin tai muista lähettää ennakko-tehtäväsi ajoissa.

7. Rauhoita viimeiset päivät ennen pääsykokeita kovalta ahkeroinnilta. Ethän halua olla lukossa h-hetkellä?

8. Pääsykoe – kaikki peliin! Muista olla itsevarma, mutta oma itsesi.

9. Vedä henkeä, palkitse itsesi ja odota tuloksia.

Essi Rautiainen on juuri päässyt ranskan tentistä ulos ja kiirehtii seuraavaksi syömään. Samalla ehtii hyvin puhua opiskelupaikan valinnasta. 21-vuotias Rautiainen opiskelee ensimmäistä vuotta kansainvälistä liiketoimintaa Turun kauppakorkeakoulussa. Valinta ei ollut ihan itsestään selvä.

– Abivuonna mietin kaikenlaista, jopa oikista. Halusin lukea kieliä ja yhdistää niihin kansainvälisyyttä, josta olisi jotain hyötyä, enkä halunnut opettajaksi tai tulkiksi. Juttelin opon kanssa, joka ehdotti kauppatieteitä. Tutkin itse lisää, ja se tuntui omalta.

Vanhemmat suostuivat maksamaan valmennuskurssin, mutta Rautiaisen mielestä pääsykokeessa voi pärjätä ilmankin. Lukemisen määrä riippuu siitä, mihin kaupunkiin haluaa. Helsinki ykkösvaihtoehtona tarkoitti kahdeksan tunnin lukemista viitenä päivänä viikossa, kahden ja puolen kuukauden ajan.

– Kannattaa valmistautua henkisesti ja kysyä itseltään, pystyykö siihen.

Opiskelumotivaatiota kasvattamassa

Ensimmäisena vuonna irtosi opiskelupaikka Vaasasta, mutta Rautiainen päätti jäädä töihin Helsinkiin ja yrittää uudestaan vuoden päästä. Vanhemmat eivät olleet innostuneita päätöksestä, mutta alkoivat ymmärtää tyttären logiikkaa, kun hän sai säästettyä palkoista mukavasti rahaa opiskelua varten.

– Välivuoden aikana opiskelumotivaationi kasvoi ja pääsykoekirjojen asioista tuli konkreettisempia. Seurasin töissä Tallink Siljan lähtöselvityksessä esimerkiksi henkilöstöjohtamiskäytäntöjä. Ehdin lukea talouslehtiä ja katsoa maailmaa kauppatieteiden näkökulmasta.

Toisella yrittämällä Rautiainen pääsi lähemmäs Helsinkiä, Turkuun. Ensimmäiseen opiskelusyksyyn kuului viikottaisten bileiden lisäksi myös yksi kriisi.

– Suurin osa kavereista valitsee pää- tai sivuaineeksi laskentatoimea, joka on arvostettu aine meidän koulussa. Tuntui, että olen tyhmä enkä ikinä työllisty, ellen ota laskista tai kansantaloutta sivuaineeksi. Ryhmäpaine oli tosi suuri, koska kaikki tehdään ekana vuonna yhdessä. Olin jo paniikissa vaihtamassa koulua, mikä oli ihan typerää. Onneksi tajusin, että haluan opiskella sellaista, mistä oikeasti tykkään. Eli pääaineen ja kielien lisäksi markkinointia, johtamista tai taloussosiologiaa. Ei muita kannata kuunnella.

Aatu Mällisen ei tarvinnut kysyä opolta neuvoja. 25-vuotias muusikko tiesi jo yläasteella, että haluaa tehdä musiikkia työkseen.

Kajaanin musiikkiopistossa alkoi silloin workshop, jossa 10-vuotiaasta asti pianoa soittanut Mällinen pääsi tutustumaan jazziin ja funkiin. Nuoret pojat pääsivät musiikkiopiston ohessa toimivaan Kaukametsä Big Bandiin soittamaan ammattilaisten kanssa ja muun muassa Kirka solistinaan.

–Havahduin vuoden aikana siihen, että tämähän on aika kivaa. Siitä workshopista muutama muukin kajaanilainen kaveri päätyi ammattimuusikoksi samoja reittejä. En miettinyt muita vaihtoehtoja tosissani sen jälkeen.

Mällinen valmistui Helsingin Pop & Jazz Konservatoriosta ensin muusikoksi ja jatkoi opintoja silloisen Stadian, nykyisen Metropolia Ammattikorkeakoulun musiikkipedagogilinjalla. Neljä- ja puolivuotisesta koulutuksesta on menossa nyt viimeinen vuosi. Mällinen soittaa koskettimia pääosin Sami Saaren bändissä ja lisäksi opettaa, säveltää ja tuottaa musiikkia.

Lukiosta ammattikouluun

Viimeinen niitti Mällisen lukionjälkeisiin suunnitelmiin tuli Pop & Jazz Konservatorion musiikkileirillä Nakkilassa.

–Siellä tutustuin kavereihin, joiden kanssa teen töitä edelleen. Tajusin, mitä reittiä lähden jatkamaan ammattimuusikoksi. Ajattelin, että Pop/Jazz konservatorio olisi niin kuin se leiri, mutta kestäisi kolme vuotta, Mällinen nauraa.

– Siitä tuli silloin mun unelmien koulu. Kyllä se ensin tuntuikin leiriltä, mutta siellä tehtiin vähän enemmän töitä. Lähinnä se tarkoittaa omaa treeniä, jonka vakavuus on omista tavoitteista kiinni. Töitä kun on tarjolla vähän ja koulutettuja muusikoita paljon.

Konservatorion pääsykokeissa lukion arvosanoilla ei ole suurta painoarvoa, mutta Mällinen yritti silti jaksaa lukea ylioppilaskirjoituksiin. Pääasialliset kiinnostuksen kohteet olivat kuitenkin kaksi biisiä, joita hän treenasi pääsykoetta varten pari kuukautta.

Papereilla parempaa palkkaa

Myös Metropoliaan voi hakea suoraan lukiosta, mutta sisään on vaikeampi päästä kuin konservatorioon. Mällinen pitääkin konservatoriota eräänlaisena kolmen vuoden lähtötasotestinä ja etsikkoaikana.

– Konsa on vähän kuin välivuosi, koska siellä on aikaa treenata ja tutustua meininkiin. Ammattikorkeassa on paljon samoja opettajia ja käytännössä sen pääsykokeessa vaaditaan konsan tasoista soittoa. Se on yksi Helsingin vaikeapääsyisimmistä linjoista, ja moni ammattilaiskaveri on päässyt sisään vasta kolmannella kerralla.

Vaikka hyvä ammattimuusikko voi olla ilman papereitakin, Mällisen mielestä koulutus kannattaa. Moni tuttu on kiroillut, että olisi pitänyt tehdä se pedakoulu loppuun, koska valmistuneena saa parempaa palkkaa ja joskus myös helpommin opetustöitä.

– Koulu auttaa keskittymään musiikkiin paremmin. Jos sinne haluaa, ei muuta kuin ottaa instrumentin käteen ja alkaa treenata. Mutta pitää muistaa elääkin välillä.

Eeva

”Pääsin ensimmäisellä yrittämällä yliopistolle varmaan siksi, että olen tällainen hikke. Kirjoitin ylioppilaaksi Turussa ja päätin hakea suoraan lukiosta yliopistoon.

Taidan elää meistä kolmesta säännöllisimmällä päivärytmillä. Käyn aikaisin nukkumaan ja herään aikaisin. Ja jos en lähde aamulla töihin, niin suuntaan jo aamulla yliopistolle, kirjastoon lukemaan tai luennolle. Ylivoimaisesti paras hetki päivässä on lounas kavereiden kanssa.

Kun yliopistokampus Helsingin keskustassa on niin epämääräinen ja luentoja ympäriinsä eri paikoissa, on lounas yleensä ainoa rauhallinen hetki kavereiden kanssa. Töiden tai koulun jälkeen vuorossa on yleensä jumppa tai kavereiden kanssa oleilu. Joskus illat menevät kirjojen parissa, varsinkin jos tulossa on tentti. Tykkään lukea kotona, mutta esimerkiksi Inka on mieluummin kirjastossa.

Minulla oli jossain vaiheessa tähtäimessä ura diplomaattina, mutta se ajatus on jäänyt. Se sijaan olen alkanut kiinnostumaan opettajakoulutuksesta, sillä teen opintojen ohella aika paljon töitä sijaisena ylä- ja ala-asteilla. Siellä pääsee konkreettisesti tekemään työtä, josta nauttii.”

Aino

”Vaikeinta opiskelussa on tasapainotella järjen ja tunteiden välillä. Koko ajan kuulee mielipiteitä siitä, mitkä kurssit tai sivuaineet tuovat varmimmin töitä, mutta toisaalta haluaa miettiä, mikä aidosti kiinnostaa. Välillä opiskelu tuntuukin turhalta kiirehtimiseltä. Määrällisesti vaaditaan paljon, mutta laadullisesti ei aina.

Opiskelu on elämäntapa. Tykkään pohdiskella asioita itsekseni ja kavereiden kanssa, ikään kuin elää niitä opiskeltavia asioita. Kurssien tahkoamista tärkeämpää on oikeasti ajatella opiskeltavia asioita, eikä vain opetella asioita tenttejä varten. Joskus tuntuukin, että vaikka en tekisi koulussa mitään, opin silti paljon.

Arkipäiväni ovat tosi erilaisia ja lähinnä sellaista improvisointia. En laske koulupäiviä, työpäiviä ja vapaapäiviä eri kategorioihin. Tärkeää ei ole tietty rytmi, vaan että lopputulema on tyydyttävä. Työkseni käyn Inkan kanssa lastenleireillä ohjaajana sekä avustamassa Stockmannin Hulluilla päivillä.

En ymmärrä mitä opiskelijaelämä-sanalla tarkoitetaan. Elämä on elämää ilman etuliitteitä, vaikka se koostuisi vain tanssimisesta, köyhäilystä ja lukemisesta.”

Inka

”Minä ja Aino olemme olleet ihan lapsesta saakka ystäviä. Kun pääsimme molemmat viime syksynä yliopistolle, ryhdyimme pohtimaan muuttoa kimppakämppään. Eevaan tutustuimme yhteisen ystävän kautta ja kävimme myös viime kesänä yhdessä Itä-Euroopassa.

Joinain päivinä olen töissä sijaisena päiväkodissa ja leikin siellä prinsessa Leiaa yhdeksästä viiteen ja illalla vietän aikaa kavereiden kanssa. Joskus taas opinnot vievät enemmän aikaa ja istun yliopiston kirjastossa. Keskivertopäiväni perustuu siihen, ettei minulla ole mitään keskivertopäivää. Tärkein piirre on sellainen yleinen aktiivisuus, tosin välillä olisi varmaan parempi keskittyä vain yhteen asiaan. Tarvitsen ehkä jonkin auktoriteetin, joka pitää huolta, että kouluhommat tulevat myös tehdyksi.

En voisi elää näin vapaasti, jos en olisi opiskelija. Opiskelu mahdollistaa mitä ihmeellisimpiä viikkorytmejä, kun yliopistolla järjestetään jatkuvasti erilaisia vierailuluentoja ja seminaareja. Voin helpommin suunnitella milloin vaikkapa liikun, näen kavereita, käyn koulussa tai töissä.

Parasta kimppa-asumisessa on iltakeskustelut keittiön pöydän ääressä. Siinä oppii, kun pääsee keskustelemaan samanhenkisten ystävien kanssa.”

Iisa Honkavaara, 42, sairaanhoitaja (ylempi AMK), Helsingin Diakonissalaitoksen Hoiva Oy:n palvelupäällikkö:

”Sairaanhoitaja tekeekäsillään työtä: on lähellä ihmistä jakoskettaa. Kädet ovat tärkein työkaluni.”

Iisa lukion jälkeen:

Kävin Helsingissä lukion, jonka jälkeen lähdin Turkuun ravintolakouluun opiskelemaan tarjoilijaksi. Lama-aikaan ei ollut töitä tarjolla ja sairaanhoitoala oli aina kiinnostanut, joten päätin hakea sairaanhoitajakouluun Helsinkiin 1994. Valmistuin sairaanhoitajaksi 1998.

Iisa opiskelemassa:

Viimeisessä harjoittelussa Malmin sairaalan päivystyksessä työ kolahti.
Kun HUS perustettiin, lähdin Vantaalle Peijaksen sairaalan päivystyspoliklinikalle, jossa olin vuoteen 2007. Sen jälkeen lähdin opiskelemaan ylempää AMK-tutkintoa, koska halusin kehittyä. Valmistuin 2009 Metropoliasta.

Iisa töissä:

Päivystyspoliklinikan vuorovastaavan jälkeen hain Helsingin Diakonissalaitoksen sairaalaan apulaisosastonhoitajan paikkaa ja sain sen. Tulin kehittämään hoitotyötä. Viime marraskuussa 2010 minut
pyydettiin kotihoidon palvelupäällikön tehtäviin samaan organisaatioon. Hallinnollinen työ oli tuttua, vaikka kotihoito oli minulle uusi aluevalloitus.

Markus Kopsala, 31, sosionomi (AMK), lastensuojeluyksikkö Peiponpesän vastaava ohjaaja, Mehiläinen:

”Työssäni ei perinteistä arkipäivää näe, vaan kaikki päivät ovat erilaisia.”

Markus lukion jälkeen:

Hain lukion ja armeijan jälkeen Järvenpään Diakonia ammattikorkeakouluun opiskelemaan sosionomiksi. Minulla oli takana pitkä kokemus seurakunnan isosena ja leiritoiminnasta, joten kipinä sosiaalialalle taisi lähteä jo sieltä.

Markus opiskelemassa:

Koulusta on paljon hyviä muistoja, joista mieleen on jäänyt erityisesti kolmen kuukauden työharjoittelu Nepalissa. Työharjoittelut olivat muutenkin koulun parasta antia. Tein harjoittelun muun muassa Hyvinkäällä lastenkoti Nikinharjussa. Tykkään olla lasten ja nuorten
kanssa tekemisissä, joten erikoistumiseni oli luonteva valinta.

Markus töissä

Nikinharjun lisäksi olen työskennellyt myös Helsingin kaupungilla. Vähän yli kolme vuotta sitten hain töihin yksityiselle puolelle, kun lastenkoti Peiponpesää oltiin perustamassa. Olen ollut mukana alusta asti. Työni on haasteellista. Saan vaikuttaa asioihin ja tehdä kehitystyötä niin Mehiläisen kuin yksittäisten lastenkin kanssa. Vaikka välillä on raskaitakin päiviä, on työni antoisaa ja mielekästä.

INFO:

Markus viettää päivänsä muiden ohjaajien ja lasten kanssa, kun taas
Iisa jalkautuu aina välillä esimiestöistänsä takaisin päivystyspoliklinikalle
pitämään yllä kädentaitojaan. Iisa kertoo, että hoitotyö kehittyy jatkuvasti ja myös uusia ammatteja sekä työtehtäviä on paljon tarjolla.

Molemmille yhteistä on into olla mukana kehitystyössä. Iisa suunnittelee
vielä jatkavansa opintojansa opettajan pätevyyden parissa, kun taas
Markus haaveilee urallaan kehittymisestä esimerkiksi johtotehtävissä.

Markus muistuttaa, että myös miehiä tarvitaan sosiaalialalle!

Sosiaali- ja terveysala on jo nyt Suomen suurin työllistäjä. Tervetuloa
mukaan kehittyvälle ja kasvavalle alalle!
Lue lisää sosiaali- ja terveysalasta ja ammattivaihtoehdoista: www.arvostan.fi

Tero Vähäsavo, 22, kemiantekniikan opiskelija

Tero abina:

Tiesin jo yläasteella, että haluan opiskella kemiaa. Menin 9. luokan jälkeen ammattikouluun suorittamaan kemian tekniikan perustutkinnon ja minusta tuli prosessihoitaja. Sen jälkeen halusin syventää opintojani ja hain SAMKiin.

Tero SAMKissa:

SAMKissa saa hyvää teoriaopetusta ja laboratoriossa sitä pääsee soveltamaan. Kemian puolelta voi erikoistua laboratorio- tai prosessipuolelle. Itse päätin valita jälkimmäisen.

Tero töissä:

Toivon tulevaisuudessa pääseväni tuotantotehtäviin vuoroesimieheksi. Olen tehnyt kesäisin oman alan töitä ja uskon niistä olevan apua töiden etsimisessä ja uralla etenemisessä.

Annamari Lähteenmäki, 24, automaatiotekniikan opiskelija

Annamari abina:

Ylioppilaaksi ja automaatioasentajaksi valmistuttuani minulla oli vielä motivaatiota opiskeluun, joten SAMKin automaatiotekniikan koulutusohjelma oli looginen valinta. Pääsykokeessa pärjäsi hyvin lukion matematiikan ja fysiikan opinnoilla.

Annamari SAMKissa:

Opintojaksoissa on paljon valinnanvaraa, jolloin voi vaikuttaa oman tutkinnon sisältöön. Meillä on hyvä yhteishenki ja myös opiskelijakunta on vahvasti opiskelijan arjessa mukana. Ryhmässämme on 20 opiskelijaa, joista vain kaksi tyttöä. Miesten maailmassa pärjää hyvin, kun on oma asenne kohdallaan.

Annamari töissä:

Voisin nähdä itseni tulevaisuudessa töissä energiantuotannon parissa, yrityksessä, jolla ympäristöarvot ovat kohdallaan. Harjoittelussa palkitsevimpia hetkiä ovat olleet ne, kun SAMKissa opitun asian voi soveltaa työtehtäviinsä.

Juho Silvast, 23, kone- ja tuotantotekniikan opiskelija

Juho abina:

Olin lukioaikana teollisuudessa kesätöissä ja kiinnostuin silloin tekniikan alasta. Pääsykokeista pääsee harvempi läpi lukematta, joten pientä panostusta opiskelupaikan saaminen vaatii. Parin kuukauden ajan kun viitsii lukea matematiikkaa ja fysiikkaa 1-2 tuntia päivässä niin sillä pääsee jo pitkälle.

Juho SAMKissa:

Opiskelu on ollut aika teoriapainotteista, mutta laboratoriotöiden ja teollisuuslaitoksiin tutustumisten kautta saa kuvaa alasta. Kokonaisuudessaan tämä on ollut hyvä kokemus, jota en vaihtaisi pois.

Juho töissä:

Aion erikoistua energiatekniikkaan ja toivon tulevaisuudessa pääseväni voimalaitokseen töihin. Meiltä valmistuneilla on ihan hyvät palkat ja tehtaista löytyy varmasti töitä.

Juuso Lehtinen, 22, automaatiotekniikan opiskelija

Juuso abina:
Automaatiotekniikka vaikutti kiinnostavalta alalta, joten päätin mennä pääsykokeisiin. Pääsykokeiden tehtävät olivat osin tuttuja jo lukion matematiikan ja fysiikan kursseilta, eivätkä ne tuottaneet vaikeuksia minulle.

Juuso SAMKissa:
Opiskelu SAMKissa on vastannut odotuksiani hyvin. Laboratorioissa olen oppinut paljon uutta ja siellä huomaa kuinka teoria kohtaa käytännön. Opiskelun vastapainoksi opiskelijakunta Sammakko järjestää opiskelijoille kaikenlaista hauskaa vapaa-ajan viihdettä, joten aika ei opintojen ohellakaan käy pitkäksi. Ja onhan Satakunnan ammattikorkeakoulusta valmistuneiden opiskelijoiden mielestä SAMK maan paras ammattikorkeakoulu opetuksen laadussa.

Juuso töissä:
Työllistymistilanne automaatioalalla on hyvä. Koulutus antaa mahdollisuuden työskennellä mm. teollisuuden tuotantolaitoksissa automaatio- ja sovellussuunnittelijana sekä projekti-insinöörinä ja -päällikkönä kansainvälisissä projekteissa. Toivon voivani työskennellä valmistumisen jälkeen yrityksessä, jossa on mahdollisuus kehittyä ja edetä urapolulla.

Mikko Rajala, 25, kone- ja tuotantotekniikan opiskelija

Mikko abina:

Koneet ja laitteet ovat olleet lähellä sydäntäni jo pikkupojasta asti, joten lukion luonnontiedelinjan jälkeen uravalinta ei ollut vaikea. Ensimmäinen kesätyöpaikkakin löytyi kotipaikkakunnan konepajateollisuudesta! SAMKissa tuntui olevan tarjolla kaikkea, mitä opinahjolta etsi. Sijaintikin oli hyvä!

Mikko SAMKissa:

Olen jo loppusuoralla opintojeni kanssa, joten voin hyvällä kokemuksella suositella kouluamme muille. Asiat hoituvat mukavien opettajien ja opiskelukavereiden kanssa hienosti. Kurssitarjonta on hyvä ja opintoja voi täydentää monipuolisesti. Suoritin myös osan työharjoittelustani Yhdysvalloissa, mikä oli loistava kokemus!

Mikko töissä:

Voisin kuvitella itseni paperiteollisuuden pariin. Alan tuotantolaitoksissa on tullut jo jonkin verran työskenneltyä ja työ on tuntunut kiinnostavalta. Kone- ja tuotantotekniikan koulutusohjelma on käypä monenlaiseen hommaan ja mahdollisuuksia on paljon. Saattaa jopa olla, että painelen ulkomaille!

INFO:

Satakunnan ammattikorkeakoulu, SAMK, on 6500 opiskelijan ja 500 asiantuntijan monialainen, kansainvälisesti suuntautunut korkeakoulu.

Näitä voit opiskella:

Insinööriksi tai merikapteeniksi

> Automaatiotekniikka

> Kemiantekniikka

> Kone- ja tuotantotekniikka

> Logistiikka

> Merenkulku

> Rakennustekniikka

> Sähkötekniikka

> Tietotekniikka

> Tuotantotalous

SAMK tarjoaa lisäksi monia muita AMK-tutkintoja ja ylempiä AMK-tutkintoja koulutusohjelmissa, joita on kaikkiaan kolmattakymmentä. Tutkintoja voi suorittaa myös kokonaan englannin kielellä.

Toimimme Suomen länsirannikolla; meren äärellä ja Kokemäenjoen varrella. Koulutusta on neljällä eri paikkakunnalla: Porissa, Raumalla, Huittisissa ja Kankaanpäässä.

Toimialamme ovat Liiketoiminta ja kulttuuri, Sosiaali- ja terveysala sekä Tekniikka ja merenkulku.

Täydennyskoulutuskeskus järjestää ammatillisia erikoistumisopintoja, avoimen ammattikorkeakoulun opintoja sekä kursseja ja seminaareja. Yrityskiihdyttämössä voi perustaa yrityksen jo opiskeluaikana.

Lue lisää: www.samk.fi

Jouni abina:

Lukiossa kiinnosti eniten matematiikka ja sen jälkeen kemiaa käytännönläheisemmältä tuntunut fysiikka. Kielet sen sijaan jäivät vähemmälle huomiolle. Panostin yo-kirjoituksissa matemaattisiin aineisiin, sillä niistä oli hyötyä suunnattaessa teknillisille aloille. Englantia on toki pakko osata alalla kuin alalla. On sitten itsestä kiinni, hankkiiko kielitaidon lukiossa vai vasta sen jälkeen.

Jouni opiskelijana:

Rakennettu ympäristö ja rakennustyöt ovat kiinnostaneet aina, joten oli luontevaa hakea opiskelupaikkaa juuri rakennusalalta. Ensimmäisinä opiskeluvuosina panostin sekä opiskeluun että hauskanpitoon. Asteittain opiskelu on alkanut korvautua työnteolla. Alan monipuolisista työtehtävistä ei kursseilla saa kovinkaan selkeää kuvaa. Ne asiat selviävät paremmin yritysten tarjoamissa illanvietoissa.

Jouni töissä:

Teen parhaillaan lopputyötä Rudus Oy:lle betonin kierrättämisestä. Kesäisin olen ollut muun muassa työnjohtoharjoittelijana rakennustyömaalla, avustajana suunnittelutoimistossa ja tuotannossa betonielementtitehtaalla. Arvostan alan todella hyvää työllisyystilannetta sekä tarjolla olevia monipuolisia ja mielenkiintoisia tehtäviä. Myös kaikki opiskelijakaverini ovat saaneet töitä. Itselläni on tähtäimessä vastaavan mestarin virka.

Tommi Savolainen, 33, rakennusmestari

Tommi abina:

Kirjoitin ylioppilaaksi 1996 ja suosikkiaineitani olivat matematiikka ja fysiikka. Niihin panostin myös kirjoituksissa. Tähtäsin lukion jälkeen rakennusteknikoksi, mutta kyseinen koulutus lakkautettiin ja lähdin armeijaan. Varusmiesajan jälkeen menin suoraan töihin rakennusalalle, ja aloin hankkia tärkeää kokemusta tulevaisuutta varten.

Tommi opiskelijana:

Muutin pääkaupunkiseudulle ja olin töissä pienehkössä rakennusalan yrityksessä liki kuusi vuotta. Sen jälkeen kokemusta oli riittävästi, ja aloitin itsekin yrittäjänä. Kun rakennusmestarikoulutus käynnistyi uudelleen, päätin palata koulun penkille. Aloitin opinnot syksyllä 2007 ja valmistuin ammattikorkeakoulusta rakennusmestariksi tavoiteajassa eli viime joulukuussa.

Tommi töissä:

Olen ollut työelämässä jo toistakymmentä vuotta ja toimin nykyisin Rakennusmestarit ja -insinöörit AMK RKL:n koulutusasiamiehenä. Aloitin tässä toimessa jo opintojen ohessa, sillä halusin perinteisten työmaiden rinnalle välillä jotain muuta. Täällä pääsen tutustumaan satoihin rakennusalan ammattilaisiin ja opiskelijoihin. Minulle työn tärkein kriteeri on sen mielekkyys.

Heini-Emilia Saari, 23, arkkitehtiopiskelija

Heini-Emilia abina:

Lukio sujui sutjakkaasti, sillä pidin opiskelusta. Kirjoitin pitkän matematiikan, mutta eniten kiinnostivat yhteiskunnalliset aineet ja kuvataiteet. Tätä kautta aloin kiinnostua myös arkkitehdin urasta. Halusin luovaan työhön, jossa olisi sekä humanistista että teknillistä pohjaa. Kirjoitusten pisteistä oli apua, kun hain opiskelijaksi arkkitehtiosastolle.

Heini-Emilia opiskelijana:

Arkkitehtiopinnot vaativat paljon läsnäoloa ja penkin kuluttamista, mutta samalla huomaa oman kehityksensä, mikä on todella hieno tunne. Vuosittainen sisäänotto on aika pieni, joten omasta vuosikurssista syntyy yliopistomaailmassa harvinaisen tiivis yhteisö. On myös tärkeää oivaltaa, ettei arkkitehdin tarvitse mahtua yhteen muottiin. Tässä ammatissa on löydettävä omat vahvuudet sekä tavat oppia ja kehittyä.

Heini-Emilia töissä:

Olen tällä hetkellä avustajana Sanaksenaho Arkkitehdeillä. Opiskelujen myötä olen alkanut kiinnittää kaupunkiympäristössä huomiota pieniinkin asioihin, jotka kenties aiemmin olisivat jääneet huomaamatta. Arkkitehtinä ei toisaalta tarvitse keskittyä vain yhteen osa-alueeseen, vaan uran varrella voi tehdä monenlaisia ja -kokoisia työtehtäviä mittavista aluesuunnitelmista pienten yksityiskohtien hiontaan.

INFO:

Suomen arkkitehtiliitto SAFA: Arkkitehdin työ on luovaa ja taiteellista, mutta siinä tarvitaan paljon myös teknistä osaamista. Suunnittelijaryhmää ohjatessaan arkkitehti tarvitsee myös johtamistaitoja sovittaessaan yhteen eri osapuolten näkemyksiä. Arkkitehdin ammatti sopii ihmiselle, joka haluaa toimia yhdessä muiden kanssa, toteuttaa luovuuttaan ja saada aikaan jotain näkyvää. www.safa.fi

Suomen Rakennusinsinöörien liitto: Rakennusalan diplomi-insinööri pääsee tekemään monipuolista työtä esimies- tai asiantuntijatehtävissä. Hän voi toimia esimerkiksi vaativissa suunnittelutehtävissä tai projektipäällikkönä koordinoiden koko hanketta hankinnoista henkilöstöhallintoon asti. Haasteellisesta työstä kiinnostuneella täytyy olla myös halua kehittää omaa osaamistaan jatkuvasti eteenpäin menevällä alalla. www.ril.fi

Rakennusmestarit ja -insinöörit AMK RKL: Rakennusmestari tai rakennusinsinööri (AMK) voi työskennellä erilaisissa työnjohto- ja tuotannonsuunnittelutehtävissä. Esimerkiksi työmaamestarit johtavat rakennustyömaan eri vaiheita, vastaava työnjohtaja puolestaan vastaa koko työmaasta. www.rkl.fi

Fingridissä tehdään tärkeää työtä suomalaisten sähkönsaannin turvaamiseksi. Sähkö on välttämätön osa kaikkien suomalaisten arkipäivää. Energia-ala on noussut maailmanlaajuisesti yhteiskunnan keskiöön ja sen myötä eturiviin myös työmarkkinoilla;  meillä tarvitaan osaajia nyt ja tulevaisuudessa

Ari Tuononen, 29, diplomi-insinööri

“Työssäni energia-alalla opin koko ajan uutta ja olen mukana rakentamassa yhteiskunnalle elintärkeitä toimintoja.”

Ari abina:

Lukion fysiikan kurssien aikana minulle selvisi, että haluan opiskella sähkötekniikkaa. Opettajani suositteli minulle nykyisin Aalto-yliopistoon kuuluvaan teknilliseen korkeakouluun hakemista, koska piti koulua Suomen arvostetuimpana teknisen alan oppilaitoksena. Hain lukiopapereillani sisään. Matematiikka ja fysiikka olivat vahvuuksiani ja se näkyi myös numeroissa. Pääsinkin opiskelemaan Sähkötekniikan laitokselle elektroniikan opintosuunnan opintoja.

Ari opiskelemassa:

Ensimmäiset kaksi vuotta kuluivat suurimmaksi osaksi kaikille yhteisten peruskurssien opiskelussa, joiden jälkeen pääsi erikoistumaan. Matematiikan kurssit jäivät mieleen huomattavasti lukiomatematiikkaa hankalampina, mutta niistäkin selvisi työskentelemällä. Vastapainoa opiskeluille sai eri oppilaskiltojen tapahtumista ja erityisesti fuksivuonna menoa riitti. Opiskeluajoista päällimmäisenä mieleen jäivät vaihto-opiskeluajat. Minun vinkkini on: kannattaa lähteä vaihtoon!

Ari töissä:

Vasta töitä hakiessani päätin, että suuntaan sähköverkkoalalle. Nyt olen työskennellyt jo kaksi vuotta Fingridissä. Toimin projekti-insinöörinä hankkeissa, joissa rakennetaan merikaapeliyhteyksiä Suomesta Ruotsiin ja Suomesta Viroon. Projektitöissä tulee välillä päiviä, jolloin kaikki sujuu muitta mutkitta omalla painollaan, kun taas välillä meno on hektistä. Tykkään siitä. Kiireen yllättäessä löytyy mielenkiintoisissa projekteissa aina motivaatiota.

Tunnolliset pärjäävät hyvin koulussa ja ovat ahkeria ja kunnianhimoisia. Heitä kiinnostavat yliopisto-opinnot, eivätkä vaikeatkaan pääsykokeet lannista tätä ryhmää.

Nautiskelijat puolestaan haluavat selvitä opinnoistaan mahdollisimman helpolla. Ylioppilaskirjoitusten lähestyessä yhä useampi nautiskelijakin haluaa kuitenkin panostaa opiskeluun. Nautiskelijat pyrkivät hyväpalkkaisiin ammatteihin.

Kyseenalaistajat ovat taas pohdiskelevia ja suhtautuvat asioihin kriittisesti. Kyseenalaistajat eivät pidä taloudellista menestystä tärkeänä uraa pohtiessaan.

Oletko Sinä tunnollinen, nautiskelija vai kyseenalaistaja? Lue alta Venlasta, Juhasta ja Maleenasta sekä testaa itsesi. Tutustu jutun lopussa myös lukiolaisten suosituimpiin opiskelupaikkoihin ja -aloihin. Tutkimukseen vastasi helmikuussa 2011 yhteensä 4265 lukiolaista.

Venla Noro, 18, abiturientti 2011, Linnankosken lukio (Porvoo) 

Venla pitää tunnollisten tapaan hyvää jatkokoulutusta tärkeänä. Tunnolliset kuvailevat itseään kunnianhimoisiksi, ahkeriksi ja kilpailuhenkisiksi. Tunnollisia on 40 prosenttia lukiolaisista.

“Olen tyytyväinen lukiomenestykseeni. Olen opiskellut ruotsia, englantia ja espanjaa ja kielet ovat vahvinta osaamistani. Tykkään niistä, mutta myös reaaliaineista, kuten esimerkiksi maantiedosta ja historiasta.

Syksyn kirjoitukset menivät tosi hyvin. Kirjoitin silloin pois alta minulle helpoimmat aineet: ruotsin ja maantiedon. Keväällä kirjoitan äidinkielen, englannin, biologian ja matematiikan. Kun päätin haluavani kauppakorkeakouluun, ajattelin, että myös matematiikka olisi hyvä kirjoittaa. Siihen olen joutunut panostamaan eniten.

Välillä olen ollut turhankin laiska opiskelija omasta mielestäni, vaikka numerot ovatkin olleet hyviä. Opiskelutekniikkani on kuunnella tunneilla. Opin parhaiten kuuntelemalla, en lukemalla.

Luin netistä eri ammateista ja kauppakorkeakoulussa opiskelu vaikutti mielenkiintoiselta. Sieltä valmistuttua voi tehdä niin monenlaista työtä ja erikoistumisen voi päättää sitten myöhemmin.

Nyt luen kauppakorkeakoulun pääsykokeisiin ja maaliskuussa aloitin työnteon pikaruokaravintolassa. Ykkösvaihtoehtonani on päästä Helsinkiin Aalto-yliopiston kauppakorkeaan, mutta yksi vaihtoehdoistani on myös ruotsinkielinen kauppakorkeakoulu Hanken. Minulla on paljon ruotsinkielisiä kavereita ja Porvoossa asuessa ruotsia tulee käytettyä.

Unelmatyöni voisi olla jotain sellaista, jossa saisi käyttää luovuutta ja tehdä itsenäisesti töitä.”

Juha Hyvärinen, 18, abiturientti 2011, Kaitaan lukio (Espoo)

Juha haluaa nautiskelijana selvitä opiskelusta helpolla. Nautiskelijalle työnteon tärkein syy on muita useammin rahan ansaitseminen. Nautiskelijoita on 33 prosenttia lukiolaisista.

“Käyn lukion 3,5 vuodessa, eli valmistun vasta tämän vuoden lopulla. Olen ollut aina tosi laiska lukemaan, se on jäänyt vähemmälle. Sitten, kun on ollut pakko, olen kyllä lukenut. Tunneilla käyn ahkerasti, vaikka poissaolojakin kertyy. Lukio on kuitenkin mennyt ihan mukavasti ja olen viihtynyt siellä.

Mietin aluksi peruskoulun jälkeen ammattikouluun lähtemistä, mutta en oikein tiennyt, mille alalle olisin halunnut. Ajattelin, että lukio on yleissivistävä koulutus.

En kirjoittanut syksyllä vielä mitään. Kirjoitan yhteiskuntaopin, historian, pitkän englannin, äidinkielen ja matematiikan. Englannin kirjoitukset ovat jo alkaneet, noin puolet on takana. En ole aikaisemmin oikeastaan panostanut opiskeluun, joten nyt on pitänyt lukea melko perusteellisesti.

Lukion jälkeen haluaisin ehkä oikeustieteelliseen, ellen saa tässä vielä jotain muuta päähäni. Olen nauttinut niin paljon yhteiskuntaopista, että oikeustieteellinen tuntuisi hyvältä vaihtoehdolta. Olen myös ollut aina vähän kapinallinen ja halunnut tietoa yhteiskuntaa koskevista asioista.

Tärkeintä tulevan työn kannalta on kai, että työstä tienaa mahdollisimman hyvin siihen nähden, kuinka paljon sen eteen on joutunut opiskelemaan.”

Maleena Linjama, 18, abiturientti 2011, Helsingin Suomalainen Yhteiskoulu SYK (Helsinki)

Maleena on sitä mieltä, että tärkeintä tulevaisuudessa on, että ammatissa viihtyy. Kyseenalaistajat eivät ole kilpailuhenkisiä, eikä taloudellinen menestys ole heille erityisen tärkeää. Kyseenalaistajia on 27 prosenttia lukiolaisista.

“Olen ollut kolmannesta luokasta lähtien Helsingin Suomalaisessa Yhteiskoulussa (SYK). Olen aina ollut tosi kiinnostunut kielistä ja ne ovat olleet lempiaineitani, joten myös SYK:n kielipainotteinen lukio oli osuva valinta.

Olin peruskoulussa todella tunnollinen oppilas ja tein aina läksyni, mutta lukion ensimmäisen vuoden jälkeen en jaksanut enää panostaa kouluun niin paljoa. Käytin aikaani soittamiseen ja muuhun kivaan. Lukiossa vaihdoin myös IB-linjalta normaalille linjalle. Kansainväliseen yliopistotutkintoon valmentava IB-linja ei tuntunut sittenkään oikealta vaihtoehdolta, vaikka sillä aloitinkin lukion.

Kielten lisäksi olen ollut aina koulussa tasaisen hyvä muissakin aineissa. Musiikkiin olen panostanut myös vapaa-ajallani. Soitan pianoa, jonka soittamisen aloitin jo ensimmäisellä luokalla.

Ajattelen, että musiikista voisi tulla ainakin osittain ammattini, mutta olen vielä kahden vaiheilla. Haluaisin opiskella myös puheterapeutiksi yliopistolla.
Kirjoitin viime syksynä englannin ja äidinkielin ja nyt kirjoitan vielä lyhyen matematiikan, biologian ja pitkän ranskan. Ajattelin lukea kertauskirjoja kirjoituksia varten, mutten aio viettää öitäni kirjojen parissa.

Tulevaisuudessa minulle on tärkeää, että olisin työssäni ihmisten kanssa tekemisissä, en yksin. Voisin olla vaikkapa pianonsoiton opettaja. Tärkeintä on, että tulen toimeen ja työ on sellainen, jota haluan tehdä.”

Lukiolaisten suosituimmat ammattikorkeakoulut 2011:

TOP 15

1. Tampereen ammattikorkeakoulu (TAMK)

2. Poliisiammattikorkeakoulu

3. Metropolia ammattikorkeakoulu

4. Jyväskylän ammattikorkeakoulu (JAMK)

5. Turun ammattikorkeakoulu (TurkuAMK)

6. HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu

7. Oulun seudun ammattikorkeakoulu (OAMK)

8. Laurea-ammattikorkeakoulu

9. Lahden ammattikorkeakoulu (LAMK)

10. Hämeen ammattikorkeakoulu (HAMK)

11. Savonia-ammattikorkeakoulu

12. Humanistinen ammattikorkeakoulu (HUMAK)

13. Rovaniemen ammattikorkeakoulu (RAMK)

14. Seinäjoen ammattikorkeakoulu (SeAMK)

15. Vaasan ammattikorkeakoulu (VAMK)

Haastajat

Satakunnan ammattikorkeakoulu (SAMK)
Mikkelin ammattikorkeakoulu (MAMK)
Diakonia-ammattikorkeakoulu (DIAK)
Kajaanin ammattikorkeakoulu (KAJAK)
Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu (PKAMK)
Saimaan ammattikorkeakoulu (SAIMIA)
Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu (KTAMK)
Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu (KPAMK)
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu (KyAMK)
Yrkeshögskolan Novia (NOVIA)
Nylands svenska yrkeshögskola (ARCADA)
Högskolan på Åland (HÅ)

Lukiolaisten suosituimmat yliopistot 2011

TOP 15

1. Helsingin yliopisto

2. Tampereen yliopisto

3. Jyväskylän yliopisto

4. Turun yliopisto

5. Aalto-yliopisto

6. Oulun yliopisto

7. Tampereen teknillinen yliopisto

8. Teatterikorkeakoulu

9. Itä-Suomen yliopisto

10. Maanpuolustuskorkeakoulu

11. Sibelius-Akatemia

12. Lapin yliopisto

13. Lappeenrannan teknillinen yliopisto

14. Kuvataideakatemia

15. Vaasan yliopisto

Haastajat

Åbo Akademi
Svenska Handelshögskolan

Voit ladata tutkimustiivistelmän täältä (PDF)

Noora ja Saana haluavat rohkaista etenkin naisia hakeutumaan miesvaltaiseksi mielletylle tietotekniikka-alalle. Teknologiateollisuuden yritykset tarjoavat runsaasti monipuolisia ja arvostettuja töitä myös elektroniikka- ja sähköteollisuuden, kone- ja metallituoteteollisuuden, metallien jalostuksen sekä suunnittelun ja konsultoinnin parissa.

Noora Hietanen, 22, tietotekniikan opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu:

“En ymmärrä, miksei useampi nainen hakeudu tietotekniikka-alalle.”

Noora abina:

Tietotekniikka ja matematiikka kiehtoi minua, ja päätin hakea Metropoliaan lukemaan tietotekniikkaa. Opinnot vaikuttivat monipuolisilta ja useat suuntautumisvaihtoehdot mahdollistavat erikoistumisen. Miesvaltaisuutta ei kannata pelästyä, vaan hakea rohkeasti mukaan. En ymmärrä, mikseivät naiset hakeudu enemmän tietotekniikka-alalle.

Noora opiskelemassa:

Tällä hetkellä suoritan monipuolisesti aineita laidasta laitaan, mutta etenkin ohjelmointiin erikoistuminen kiinnostaa. Pääsykokeen perusteella olin kuvitellut opiskelun helpommaksi, mutta päivät venähtävät helposti mikäli mielii saada parempia arvosanoja. Opiskelukavereilta saa kuitenkin hyvin tukea vaikeampien asioiden kanssa.

Noora töissä:

Pidemmän päälle tähtään siihen, että voisin toimia projektipäällikön työtehtävissä. Minua kiehtoo projektityyppinen työ, jolloin saa keskittyä tiiviisti yhteen asiaan ja siirtyä sen jälkeen seuraavaan. Koulutusohjelmastani on työllistynyt hyvin, kunhan on vain riittävän omaaloitteinen ja rohkea työhakemusten kanssa.

Saana Pyökkilehto, 23, tietotekniikan opiskelija, Jyväskylän ammattikorkeakoulu:

“Valitsin tietotekniikan, koska näillä opinnoilla työnäkymät ovat hyvät.”

Saana abina:

Olin lukiossa kiinnostunut psykologiasta ja englannista, mutten hakenut yliopistoon, vaikka psykologian opettajani sitä suosittelikin. Halusin opiskella alalle, jolta löytyy tulevaisuudessa töitä. Tietotekniikka tuntui sopivalta, sillä olin kiinnostunut myös tekniikan kehityksestä. Pääsykokeessa testattiin fysiikan, matematiikan ja loogisen ajattelun osaamista.

Saana opiskelemassa:

Opiskelu koulutusohjelmassani on osittain teoriapainotteista, mutta käytännönsovelluksiakin on paljon. Olen viihtynyt opintojeni parissa erittäin hyvin, ja joka päivä opin jotain uutta. Mukavat luokkatoverit ja opettajat tuovat opintoihin mielekkyyttä, eivätkä pitkätkään päivät tunnu niin pitkiltä. Opinnot ovat hyvin lähellä oikeaa työelämää.

Saana töissä:

Insinöörit ovat olleet kautta aikain arvostettuja osaajia ja heitä tullaan arvostamaan myös tulevaisuudessa. Olen erikoistunut IT-palveluhallintaan, ja siltä saralta töitä löytyy tällä hetkellä hyvin. Tulevaisuudessa toivon jatkavani palveluhallinnan parissa mahdollisesti myös vaativammissa tehtävissä.

Lue lisää: www.opiskelijaboxi.fi